Pajunummen ponitalli; osa 4: toinen osa

Terppa :DD Tämä on tosiaan nelososan toinen puolikas, eli jatkuu siitä mihin toinen päättyi :)) Syynä siihen yksinkertaisesti liian pitkä tarina, joten hajoitin sen nyt kahteen osan xd Tässä osassa on kisat loppuun, jouluaatto ja ratsastusta enemmän :D

Tervetuloa lukemaan! <3

 

Pajunummen ponitalli; osa 4: toinen puolikas

Kahdeskymmenesneljäs joulukuuta, lauantai, 15.17
Kasper

Nojasin maneesin seinään ja katselin ratsukkoja, jotka treenasivat kisaa varten. Katseeni kiinnityi erityisesti valkoisen Pilvenpolkijaan, jolla minäkin tulisin ratsastamaan nämä kisat. Pivellä meni parhaillaan Jade. Jade oli taitava ratsastaja, ja olimme samassa korkeusluokassa. Hän tulisi olemaan kova vastus. Kasvoilleni kohosi väkisinkin hymy. Jade ohjasi Piven korkealle ristikolla. Katse esteen yli, itsevarma asenne, napakat avut. Ja yli. Jade sai Piven näyttämään parhaat puolensa.

Samassa Jade ratsasti luokseni taputtaen Piveä. Se olikin ihana nähdä, sillä kuulin Pivellä ja Jadella olleen jotain ongelmia hoitaessa.

”Haluatko testata?”, hän kysyi naama hieman punaisena hyppäämisen jälkeen.

”Joo”, sanoin iloisena. Jade vielä halasi oria ennen kuin laskeutui sulavasti alas selästä ja katsoin häntä vielä hetken kun hän asettui äskeiselle paikalleni. Sitten talutin orin toiseen kulmaan missä jakkarat olivat, otin yhden ja nousin sen avulla selkään. Testasin hieman nousta kevytistuntaan ja asetin jalustimet samalla oikean mittaisiksi.

Sitten katsoin katselin ympärilleni. Maneesiin oli laitettu yksi 50cm korkea este, se mitä Jadekin hyppäsi, ja kaksi 30-40cm korkuista estettä, sillä 50cm luokka oli vasta toisen luokan jälkeen. Saimme kuitenkin halutessamme hypätä kunhan emme olleet muiden tiellä.

Näin toiselta tallilta tulleen Annin Liljan kanssa ja nopealla katsekontaktilla hän ohjasi Liljan pois radaltani. Hän hyppää minun jälkeeni toisen 30-40cm esteen. Otin Piven kanssa vielä nopeasti vähän laukkaa ja ravia, vaikka tiesinkin miltä tämän askeleet tuntuivat.

Sitten suuntasin kohti estettä. Ori korskui hieman ja tunsin kuinka se kiihtyi. Annoin pienen pidätteen. Pive totteli heti ja hidasti vähän. Este. Napautin vielä varmuuden vuoksi kantapäilläni kevyesti sen kylkiä. Turhaan kuitenkin, Pive hyppäsi varmaan 5cm esteen yläpuolelta. Alas päästyämme en kuitenkaan ollut varautunut pieneen tömähdykseen ja otteeni irtosi ohjista. Kun Pive lähti lyhyelle sivulle, minä lensin sen sijaan pienen kiepin kautta maahan. Lensin istaalteen ja vilkuilin hieman hämmentyneenä ympärilleni. Pive jatkoi kaviouraa pitkin hidastaen raviin.

Samassa Jade siirtyi maneesin reunalta orin eteen kädet levällään ja sai sen pysähtymään. Tyttö otti kiinni sen suitsista ja hänen huolestunut katse siirtyi minuun. Timikin oli jo tajunnut tilanteen ja tuli minua kohti.

”Olen kunnossa”, sanoin rennosti noustessani ylös. Timi nyökkäsi helpottuneena ja taputti selkääni sanoen:

”Hyvä ettei käynyt pahemmin”. Hymyilin hänelle ja lähdin ratsuani kohti.

”Kiitos kun otit sen kiinni”, sanoin Jadelle edelleen hymyillen.

”Eipä mitään. Kannattaa kokeilla uudestaan ettei jää traumoja”, hän sanoi silmäillen minua hitusen huolestuneena. Nyökkäsin ja nousin takaisin selkään otettuani Piven Jadelta.

Kohti samaa estettä. Yritin saada jännittyneen asenteeni pois ja taisinkin onnistua siinä, sillä nyt Pive hyppäsi sulavasti ja pysyin onneksi mukana.

 

 

15.23
Lea

Heti noustuani Kingin selkään, tajusin mitä muut olivat tarkoittaneet. Kun maneesi näytti tarpeeksi tyhjältä, otin pari laukkaa ruunan kanssa ja käänsin sen esteelle. Täydellinen hyppy ja pehmeä alastulo. Kingin korvat olivat kuuliaisesti pystyssä ja se oli reippaalla tuulella.

”Essi hei”, huhuilin ystävälleni ja ratsastin häntä kohti. Essi katsoi minua kysyvästi.

”Voisitko kuvata videon kun hyppään Kingillä kerran?”, kysyin anelevalla äänellä.

”Tietty”, kuului iloinen vastaus. Ojensin hänelle puhelimeni kiitollisena ja hän laskeutui alas Wentin selästä ennen kuin otti se. Kingi alkoikin jo kyllästyä paikallaan seisomiseen, sillä se kuopi kaviollaan malttamattomana. Maiskautin sille kerran ja ruuna lähti heti liikkeelle. Este meni taas upeasti. Mitä paremmin Kingi hyppäsi, sitä enemmän minulle tuli halu voittaa kisat. Parin hypyn jälkeen kello tuli 14.36 ja jätin maneesin niille jotka olivat ensimmäisessä kisavuorossa. Minä ja Jade aiomme vain talutella hevosiamme ensimmäisen kisan aikana, sillä ennen toisen kisan alkua katsomo tyhjennettäisiin ja me saisimme vielä lämpätä ennen virallisia kisoja.

 

 

15.38
Anni

Kävelin maneesiin Liljan kanssa kun Lea, Jade ja Kasper olivat lähteneet. Moikkasin heitä nopeasti, mutta maneesissa keskittymiseni siirtyi muualle. Nousin hieman jännittyneenä Liljan selkään ja poni seisoi kiltisti paikallaan odottaen pohkeideni napautusta. Maneesiin oli laitettu pari 30-40cm estettä, joten voisin hypätä pientä rataa jos muut eivät olisi samaan aikaan hyppäämässä. Näin enää ensimmäiseen luokkaan osallistuvia ratsukkoja: Essi ja Wenti, Pinja ja Tira, Sara ja Sessu, ja Aada ja Zara. Mikaelia en nähnyt, mutta oletin hänen jo hypänneen tai olevan ihan kohta tulossa.

Napautin vihdoin Liljan kylkiä ja ratsastin paikallaan seisovan Pinjan luo.

”Moi! Oletko jo hypännyt?”, kysyin nyökäten kohti esteitä.

”Joo. Essi hyppää nyt ja sinä voit hänen jälkeen!”, Pinja selitti. Nyökkäsin ja siirsin katseeni Essiin, joka parhaillaan laukkasi kohti estettä. Wentistä huomasi helposti, että poni oli kiihtynyt paljon. Essi kuitenkin sai sen pidettyä käsissä ja hyppy meni hienosti. Samassa tajusin että olisi minun vuoroni. Yritin saada johonkin ratsastajaan katsekontaktin. Aada sattumalta juuri katsoi minua ja kävelin hänen luokseen.

”Hyppää sinä nyt vain jos haluat, minä otan vielä pari ravia ja laukkaa tässä”, sanoin ja Aada lähti estettä kohti. Samalla kun minä ravasin kentän reunalla, näin silmäkulmasta Aadan nostavan jo laukan. Minäkin otin pari laukkaa ja Mikaelkin näkyi tulevan maneesiin, aika myöhään vain…

Halusin ensin testata 30cm estettä ja ohjasin ponin sitä kohti. Napautin vähän Liljan kylkiä pohkeillani ja se nosti laukan. Se tiesi selkeästi mitä tapahtuu. Lilja hyppäsi innokkaasti, mutta se kompuroi ennen estettä hieman ja siksi hypätessään tiputtu puomin. Taputin sitä kuitenkin kunnolla, sillä se edes hyppäsi kompuroinnista huolimatta. Testasin ehti perään uudestaan ja nyt Lilja hyppäsi puhtaan hypyn.

 

Katsoin vielä kun Pinja hyppäsi. Ajattelin sen menevän hyvin, sillä Tira on hyvä hyppääjä, mutta sen sijaan Tira tapansa mukaan innostui liikaa ja veti pukin jo ennen estettä. Pinja onneksi pysyi kyydissä ja sai Tiran hidastamaan raviin. Hän ravasi ohitseni yllättynyt katse naamalla ja yritti uudelleen. Nyt hän tiesi pidättää hieman enemmän ja hyppy onnistui. Pian olisikin jo kisaamisen vuoro.

 

 

15.40
Sara

Katsoin kun Pinja hyppäsi ja minäkin halusin vielä kerran testata, vaikka olin hypännyt pari kertaa jo aiemmin. Sain vuoron Sessun kanssa. Valitettavasti jo kääntyessäme estettä kohti maneesin toisessa päädyssä, tunsin tamman olevan hieman epävarma, joten tein niin miten kaikki ratsastastuksenopettajat olivat aina neuvoneet: Kokosin ohjat oikeaan käteeni ja rapsutin nopeasti Sessun lavan yäpuolelta. Se hörähti pehmeästi ja jatkoi matkaa itsevarmempana. Maiskutin vielä pari kertaa ennen hyppyä ja katsoin samalla kun hyppäsimme alas esteeseen. Sessu hyppäsi hyvin eikä ollut lähelläkään puomiin osumista. Ensimmäiset kisat saisivat alkaa.

 

 

16.02
Mikael

Tiesin olevani ensimmäisenä kisavuorossa ja siksi nousinkin jo selkään. Katsojia oli tullut paljon ja jännitys kouraisi vatsanpohjaa. Vinhakin liikehti hieman hermostuneena. Rapsutin sitä selästä käsin lähinnä oman hermostukseni takia, mutta orikin tuntui rauhoittuvan siitä.

Keskity rataan, pidätä tarpeeksi, annat selkeät avut. 

Samassa kaiuttimista kuului Inkan ääni.

”Noniin, täällä puhuu tallinomistaja Inka! Ensiksi haluan sanoa, että tervetuloa kaikki Pajunummen ponitallin joulukisoihin!”. Enempää en jaksanut kuunnella, mutta hetken päästä oli luvassa hieman tärkeämpää tietoa:

”Tämän radan suorittamisen aloittaa Mikeal ratsullaan Vinha!”. Pulssini kiihtyi samalla kun napautin pohkeillani Vinhan kylkiä. Saavuimme täpötäyteen maneesiin ja katsojat hurrasivat seinän takaa. Kiertelin hetken rataa ympäri, kunnes Inka antoi luvan aloittaa suorittamisen. Parilla maiskautuksella sain Vinhan raviin ja siitä laukkaan. Ohjasin sen kohti ensimmäistä estettä ja yritin hengittää syvään vielä kun pystyin. Vinha osasi jopa paremmin kun minä, ja pääsin juuri ja juuri kevytistuntaan kun ori jo hyppäsi.

”Hyvä kun joku sentään osaa”, ajattelin yllättyneenä. Yritin kuitenkin itsekin tsempata, mutta toiseen hyppyyn lähtiessä Vinha ei saanut ponnistettua tarpeeksi ja hypystä tuli kömpelö, jonka seurauksena ylin puomi tippui. Pettymys tulvahti ylitseni, mutta en halunnut jäädä miettimään sitä, ja seuraavalla esteellä tein kaiken mitä voin. Se sentään meni hyvin, mutta tunsin Vinhan alkavan kiihtyä. Vedin ihan hitusen ohjista. Ei reaktiota. Vedin vähän lujempaa, sillä Vinha oikeasti lähtisi kohta kiitolaukalle. Nyt ori sentään totteli ja helpotuin syvästi. Viimeinen este, ja hoppaa. Pääsimme yli. Ratsastimme ulos maneesista taputusten saattelemana ja kuulin Inkan puhuvan kaiuttimeen:

”Mikeal ja Vinha saivat neljä virhepistettä tippuneesta puomista, mutta muuten rata meni hyvin!”

 

 

16.11
Jade

”Pivee tule”, huokasin hieman turhautuneena kun ori vain jumittui paikoilleen. Adeliinakin oli kadonnut jonnekin Hopen kanssa, jota hän talutti Viivin puolesta. Lea käveli Kingin kanssa ympäri pihaa, mutta Pive ei siltikään suostunut liikkumaan. Pive vain… Näytti tuijottavan jotain takanani hieman pelokkaana, vaikka ei siellä ollut mitään. Samassa kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin.

”Leaa tule tänne ja sano tälle hevoselle että liikkuu ennen kun alan ajattelemaan liikaa”, huusin ystävälleni hieman hermostuneena.

”Okei…?”, hän vastasi ja tuli luokseni.

”Kerro miksi Pive katsoo tuonne kesälaitumille noin…”, henkäsin uskaltamatta katsoa sinne.

”Ehkä siellä on vain jänis”, Lea sanoi hieman epävarmana vilkuillen laitumille. Hän kuitenkin käänsi katseensa pois ja maiskautti napakasti Pivelle.

”Lähde vain kävelemään toiseen suuntaan ja maiskuta samalla niin se varmaan tulee”, Lea ohjeisti. Seurasin käskyä ja käännyin maneesiin päin. Maiskutin itsekkin sille ja ori vihdoin irrotti katseensa laitumesta. En kuitenkaan voinut olla huomaamatta sen korvia jotka olivat epävarmasti luimussa…

 

 

16.21
Viivi

Vihdoin oli Essin vuoro. Hän ravasi rataa harmaalla ruunallaan ja näytti hieman jännittyneeltä. Olin katsomon aika alariveillä, joten näin kentälle hyvin. Ratsukolle annettiin lupa lähteä ja Essi suoriutui radasta ilman yhtään virhepistettä, toisin kun ratsukot Mikael ja Vinha, ja Anni ja Lilja. Katsomo suorastaan villiintyi ja minä taputin muiden mukana.

 

 

16.34
Iiris

Laitoin Duelia kuntoon harvinaisen hiljaisessa tallissa. Täällä oli lisäkseni vain Karoliina joka myös laittoi ratsuaan, Dominoa, kuntoon. Tallista kuului vain ajoittaisia kavioden kopsahduksia tai hevosen pärskimistä, mutta välillä myös jotain mutinaa hevoselle. Duel yritti koko ajan vähän näykkiä, mutta uskon että se ei tarkoita mitään pahaa. Olin jo melkein varustanut orin valmiiksi, enää suitset. Lähdin hakemaan niitä ja tietenkin niitä laittaessa tuli ongelmia. Duel nosteli päätään kun piti laittaa kuolaimet suuhun ja ravisteli päätään kun piti kiristää hihnoja. Vihdoin olimme kuitenkin valmiita, ja näyttävästi Karoliinakin oli, sillä hän talutti Dominoa yhtäaikaa minun kanssani pois tallista. Pian olisi meidän vuoro kisata.

 

 

16.57
Karoliina

Treenatessa yllätyin lähinnä siitä miten hyvin Duel hyppäsi Iiriksen kanssa. Domino tietenkin meni hyvin, mutta yleensä Duel ei suostunut edes liikkumaan. Mainitsin siitä Iirikselle ja hän hymyili niin ihanalla tavalla millaista en ollutkaan ennen nähnyt. Se lämmitti mieleni sille päivälle.

Nyt kuitenkin seisoin Dominon kanssa odottomassa kun yleisö valui takaisin katsomoon. Turhautuneena kiertelin ympyrää lumisella maalla, kunnes vihdoin kaikki näyttivät olevan sisällä.

 

 

17.16
Jade

Oli Iiriksen ja Duelin vuoro. Toivoin sydämeni pohjasta että heillä menisi hyvin, sillä Duel osasi olla hyvinkin vaikea, mutta turhaan. Heti kun he olivat aloittamassa rataa, Duel alkoi heittelehtimään päätään eikä liikkunut mihinkään. Iiris yritti löysätä ohjia ja antaa selviä apuja sille, mutta siitä seurasi se, että ori käveli vain puolikkaita askeleita ja käänsi samalla päätään sivulle. Kaikesta näki että Iiris yritti kaikkensa, mutta mikään ei auttanut. Katsomossa oli hiljaista. Kaikki varmaankin pelkäsivät että Duel tekisi jonkun pukin vielä. Lopulta kun Iiris oli jo punahkon värinen kaiken tämän pinnistämisen takia ja kyyneleet meinasivat kihota hänen silmistään, Timi käveli hänen luokseen. Kuului vain epämääräistä mutinaa, ja sitten Timi kuulutti katsomolle hieman surumielisesti:

”Tämä ratsukko valitettavasti haluaa jättää radan väliin. Annetaan vielä isot aplodit!”. Yleisö taputti hieman hämmentyneenä ja Iiris ohjasi Duelin pois maneesista.

 

Lopulta tulokset menivät näin: 30-40cm radan voittivat Essi ja Wenti. Toisiksi tulivat Aada ja Zara, ja kolmansiksi Pinja ja Tira. Loppuja en kuullut katsomon hälinän yli, mutta 50cm radan tulokset menivät näin: Lea ja Kingi voittivat, ja Viivi ja Hope sijottuivat toisiksi. Kolmansiksi tulivat minä ja Pive, ja neljänsiksi Kasper ja Pive.

Tässä vaiheessa lähdin jo onnittelemaan ystäviäni, eikä loppu enää jaksanut oikein kiinnostaa.

”Ansaittu voitto”, halasin Leaa ja hän minua. Oli kyllä ihana kisapäivä.

 

 

 

 

 

Siiiinä oli :D Tiedän, superpitkä… Siksi loppu oli kirjoitettu vähänn.. Yksinkertaisesti… Pahoittelut siitä :/ Toivottavasti nautit ja ennen kaikkea jaksoit lukea loppuun xd <3 Seuraavaan osaan!

Sanat: 1847 :/