Pajunummen ponitalli; osa 4: ensimmäinen osa

Terve! Se olis nyt PP nelososa 😚 Tässä osassa on mm. joulukisat, jouluaatto ja hevosten normaalia hoitoa. Ja ton ensimmäinen osa jutun selitys löytyy ihan alhaalta :D

 

Pajunummen ponitalli; osa 4: ensimmäinen osa

Kahdeskymmenesneljäs joulukuuta, lauantai, 8.01
Viivi

Heräsin erikoiseen ääneen ja avasin silmäni erittäin väsyneenä.

”Mitäh..?”, mutisin unisena ja yritin nähdä eteeni. Oli kuitenkin talven pimeintä aikaa, eikä huoneessani nähnyt mitään. Samassa silmäni sokaisivat liian kirkas valo, ja peitin silmäni samantien peitollani. Tiesin jo mitä oli tapahtunut. Todennäköisesti kännykän taskulamppu.

”Oho, sori, se oli vahinko”, siskoni ääni sanoi hilpeästi.

”Joo, ja nyt laitat sen valon pois”, murahdin. Näin peitonkin läpi valon sammuvan. Ensimmäistä kertaa tämän välikohtauksen aikana korvani tiedostivat, että melu johon heräsin, oli Elinan puhelimestä kuuluvaa Joulumaata. Otin peiton pois silmiltäni ja katsoin Elinaa.

”Paljon kello on?”, pakottauduin kysymään, sillä en jaksanut riidellä jouluaattona.

”Kahdeksan jo”, hän vinkui ja jatkoi:

”Sun pitää nousta!”

”Okei okei, mene sinä jo, tulen kohta”, vastasin haukotellen ja kuulin vessasta kolinaa. Vanhemmat olivat siis heränneet jo. Elina nyökkäsi helpottuneena ja lähti hypellen, edelleen musiikki päällä vessaa kohti. Laitoin päälle pienen yövaloni ja nousin istumaan sänkyni laidalle. Samassa muistin, että tänään oli joulukisat tallilla ja vatsaani kouraisi heti jännitys. Olinkin jo hetkessä ylhäällä ja etsin päälleni punaisen villapaitani, sekä muut jouluiset vaatteeni. Samalla etsin kisavaatteeni kaapista.

 

Aamupalaksi äiti oli tehnyt riisipuuroa. Se oli pisin perinteemme, josta ei oltu poikettu yhtenäkään vuonna.

”Hyvää joulua Viivi”, äiti toivotti pirteänä ja halasi minua.

”Kiitoos”, hymyilin ja sanoin samalla puuron hyvästä tuoksusta. Samassa isänikin tuli vessasta luoksemme ja astuimme pöytään syömään. Elinalla oli selkeästi pakkomielle kuunnella joulumusiikkia koko ajan, mutta yritin olla välittämättä siitä. Olin varma että joku ottaisi kohta puheeksi kisat, ja arvaukseni osottautui oikeaksi kun isäni nosti katseensa minuun ja kysyi:

”Moneltas sinut pitää heittää tallille?”

”Hmm no, kisat alkaa 16.00 joten ehkä yhden aikaan”, tuumailin ja huomasin isän hämmentyneen katseen.

”Siis koska hoidan Vinhan ennen kisoja”, selvensin.

”Aa selvä. Millon saat siis tietää kenellä menet?”, isä jatkoi vielä.

”Heti kun menen tallille, ne lukevat tuntilistojen vieressä”, hymyilin.

”Ja kyllä, ilmoitan heti teille”, jatkoin virnistäen.

 

Söimme loppuun ja minä aloin jo pakkaamaan tallikassia. Tänään oli tärkeä päivä. Olin toivonut Dellaa, Sessua ja Hopea hevosekseni kisoihin. Muuten olisin toivonut Vinhaa, mutta menen sillä muutenkin niin paljon ja kuitenkin hoidan sen ennen kisoja itse.

 

Tarkistin varmaan kuudennen kerran että kaikki tavarat ovat mukana; kypärä, turvaliivi, ratsastushanskat ja raippa. Päälläni kisavaatteet ja parhaat ratsastuskenkäni.

”Isäää, tule jo…”, huusin talon toiseen päätyyn hieman hermostuneena. En halunnut myöhästyä.

”Mene vain autoon jo”, isä tuli eteiseen ja antoi autonavaimet minulle. Kiirehdin autoon ja laskin ratsastuskassini jalkoihini. Naputtelin auton ikkunalautaa levottomana. Isä saisi tulla jo…

 

”Perillä arvon prinsessani”, isä kiusoitteli saapuessamme tallin pihaan.

”En ole prinsessa, vaan ratsastaja”, sanoin ylväästi ja vilkutin isälle ikkunan takaa samalla kun painoin auton oven kiinni.

”Viivi!”, Essi juoksi minua kohti ja ennen kuin ehdin edes tajuta, hän halasi minua. Halasin takaisin ja moikkasin häntä takaisin.

”Kenellä pääset menemään?”, kysyin lämpimästi minua vuotta nuoremmalta ystävältäni samalla kuin päästimme irti toisistamme.

”Wentillä”, Essi hihkaisi ihastuneena.

”Ihanaa! Mennään katsomaan kellä minä menen!”, huudahdin ja lähdimme kävelemään vierekkäin kohti toimistoa välittämättä hieman kylmästä ilmasta.

 

”Hope!”, huudahdin ja läpsäisin käden suulleni. Tuijotin listaa yrittäen ymmärtää mitä juuri luin. Miten voin saada Hopen, tallin parhaan estehepan? Essi hymyili vieressäni, ja oli selkeästi jo huomannut tuon ennen minua. Samassa Mikael tuli taakseni, taputti olkapäätäni ja sanoi:

”Minä menen Vinhalla”. Räpyttelin hetken silmiäni hieman hämmentyneenä, kunnes vastasin:

”Okei”. Mikael lähti nyökäten paikalta ja käänsin järkyttyneen katseeni Essiin.

”Mikael varmaan pilaa hevoseni”, totesin järkyttyneenä. Essi vain katsoi minua takaisin silmät ammollaan.

”Toivotaan että ei…”, hän sanoi.

”Hoidatko sen kuitenkin ennen kisoja?”, Essi kysäisi.

”Joo. Haluatko auttaa?”, hymyilin.

”Joo voin”, Essin kasvot kirkastuivat.

 

”Elii voitko hakea Vinhan harjakassin sieltä satulahuoneesta? Minä laitan Vinhan sillä aikaa kiinni.” kysyin Essiltä. Tämä nyökkäsi ja lähti satulahuonetta kohti. Pyörähdin ympäri ja avasin Vinhan karsinan oven.

Ori hörähti pehmeästi ja asteli luokseni. Vinha työnsi turpansa ihan naamani lähelle ja sai minut hymyilemään.

”Minun rakas olet joo”, lepertelin sille ja rapsutin sen pehmeää turpaa. Sitten työnsin sen pään hellästi pois ja nappasin riimun naulasta. Vinha antoi pujottaa sen tavallista kiltimmin päähänsä ja taputin sen lapaa kiitokseksi. Ori oli tänään todella kiltillä tuulella. Sidoin vielä riimunnarun kiinni karsinaan.

”Tässä”, Essi ilmestyi paikalle harjakassin kanssa. Nopealla vilkaisulla totesin että Essi oli löytänyt oikean kassin.

”Hyvä”, sanoin ja otin kassin häneltä hymyillen. Etsin sieltä karkean harjan ja ojensin Essille.

”Voit harjata sitä, se on nyt todella rauhallinen”, kerroin hänelle ja Essi nyökkäsi. Katsoin hetken kun hän meni Vinhan luo ja antoi orin haistella hieman kättään. Vinha näytti hyväksyvän hänet, sillä käänsi päänsä pois korvat rennosti pystyssä. Hymyilin tyytyväisenä ja astuin harjakassin kanssa ulos karsinasta. Etsin sieltä pölyharjan ja harjasin sillä Vinhan loimen, joka roikkui karsinan loimitangolla. Hevosellani oli valitettavasti karvanlähtöaika ja siitä lähti runsaasti karvaa. Laitoin vielä vanhemmilleni viestin, että pääsin Hopella ja tuon kirjoittaessani vatsassani muljahti taas iloinen jännityksen tunne.

 

Kun Essi näytti olevan valmis, siirryin itse harjaamaan Vinhaa pölyharjalla ja Essi harjasi samalla sen pään pehmeällä harjalla. Sitten putsasin orin kaviot.

”Nosta”, sanoin Vinhalle päättäväisesti mutta lempeästi samalla kun liutin kättäni sen polvesta kohti kaviota. Se nosti kavionsa kiltimmin kun yleensä ja piti sen koko ajan ylhäällä, kunnes päästin sen alas.

”Hyvaä Vinha, oletkos tänään vähän kiltimmällä tuulella kuin yleensä, niin”, rapsutin sitä kunnolla kyljestä, ja kun se käänsi pääsän minua kohti, rapsutin myös sen otsaa etuharjan alta. Vinha näytti nauttivan siitä ja nauroin sen hassulle ilmeelle.

Putsasin vielä loputkin kaviot. Ainoa haaste oli vasen takakavio. Sitä Vinha ei ikinä suostu nostamaan helpolla, ihan vain koska ei tykkää siitä. Kyllä sekin kuitenkin onnistui lopulta herkkujen, maanittelujen ja maiskutusten jälkeen.

Halasin vielä Vinhaa ja lupasin sille tulla katsomaan sitä vielä tänään. Keräsimme kaikki harjat takaisin kassiin Essin kanssa ja minä vein ne satulahuoneeseen Essin vahtiessa Vinhaa, jonka karsinan oven olin jättänyt auki. Heitin orilleni vielä vähän heinää ja suljin oven. Lähdimme yksityistallista päätallia kohti.

”Onkohan Wenti tallissa vai tarhassa?”, Essi pohti tiiraillen tarhoille päin.

”En tiedä, en nää sitä”, minäkin katsoin.

”Käydään pikkutallissa katsomassa”, Essi ehdotti ja kääntyi jo sinne. Seurasin perässä ja Essi avasin pikkutallin oven. Hän kurkkaili kaikkiin karsinoihin, sillä Wentillä ei ollut omaa karsinaa varattuna pikkutallissa.

”Heiijjj rakas”, Essi huudahti yhden karsinan kohdalla. Karsinassa oli neliön muotoinen aukko, jonka edessä Essi oli kyykyssä, ja pian sieltä kurkisti Wentin harmaa turpa. Essi suukotti sitä nopeasti ja nousi ylös.

”Minun poni on tässä, niiin jos menet etsimään Hopen niin nähdään taas”, Essi sanoi ja halasi minua vielä.

”Moikka!”, huikkasin tallin ovelta ja painoin sen kiinni perässäni.

 

Heti päätalliin tullessani kasvoilleni lehahti lämmin ilma ja hevosten tuoksu. Hope ei ollut pihatossa muiden tammojen kanssa, joten se oli jo tuotu tänne. Katseeni vaelsi tallissa ja pian silmääni pisti tumma harja harmaan karvan kanssa. Kävelin ripeästi karsinan luo tallin päätyyn ja avasin oven. Hope nosti päätään heinäkasasta, hörähti, ja jatkoi syömistä. Mietin hetken laittaisinko sille riimun, mutta kun se nyt niin rauhassa tuossa söi, päätin olla laittamatta.

Samassa kuulin päätallin oven avautuvan ja näin Saran taluttavan Sessua. Hän katseli ympärilleen etsien tyhjää karsinapaikkaa ja viittoilin häntä tulemaan luokseni. Sara huomasi minut ja toi hevosensa viereiseeni karsinaan.

”Moi!”, hän kurkisti karsinan seinän yli. Hymyilin ja heilautin kättäni.

”Oletko nähnyt Pinjaa, Iiristä tai Annia? Minulle kerrottiin että he myös tulevat kisaamaan sieltä toiselta tallilta?”, kysyin tutkiessani Hopen harjakassia.

”Kyllä ne täällä ovat, Pinjan näin juuri viemässä Tiraa pikkutallia kohti”, Sara vastasi huolettomasti. Nyökkäsin ja aloin harjaamaan Hopea.

 

Tammani oli vihdoin saanut syötyä ja minä olin saanut sen jo harjattua. Poistuin karsinasta ja lähdin etsimään Hopen satulaa. Kävelin tapani mukaisesti satulahuoneeseen ja äkkäsin Hopen satulan. Nostin sen telineestä todeten, ettei se ollut onneksi kovin painava ja lähdin takaisin Hopen luo.

 

 

13.56
Pinja

Pääsin onneksi Tiramisun kanssa pikkutallin ovesta sisään ilman sen suurempia ongelmia. Olin käynyt tällä tallilla vain muutaman kerran aiemmin. Samassa näin Essin ja jännitykseni hälveni. Essi oli hyvä kaverini muualtakin kuin talliporukoista.

”Moi!”, henkäisin hänelle. Essi pyörähti ympäri hieman yllättyneenä, mutta huomasi sitten minut.

”Moi”, Essi käveli minua kohti hymyillen.

”Tiedätkö mihin tämä menee?”, naurahdin kysyvästi.

”Laita vaikka tuohon minua vastapäätä”, Essi ohjeisti ystävällisesti. Vein tämän kauniin vuonon siihen ja sidoin riimunnarun kiinni karsinaan.

”Varo sitten – Tira voi olla vähän… Tempperamenttinen”, Essi sanoi silmäillen poniani.

”Olen tottunut”, nauroin ja sain Essinkin hymyilemään. Essin poni näytti upealta: Essi oli tehnyt sillä pari lettiä ja harjannut sen perusteellisesti.

”Kukas tämä sinun poni on?”, kysäisin aloittaen Tiran harjaamisen.

”Wenti”, Essi vastasi halaten ruuna.

”Se on paras”, hän lisäsi. Hymyilin vain ja rapsutin Tiraa.

 

 

14.03
Lea

Harjasin vielä Kingin kaviot huolellisesti ja lähdin sitten hakemaan satulaa. Ihoani kihelmöi innosta päästä ratsastamaan Kingillä. Moni oli sanonut sen olevan mahtava, mutta minä olin saanut kokea sen vain muutaman kerran, ja niistäkin on jo aikaa.

Palatessani takaisin päin Kingin painavan satulan kanssa kuulin sen kuopivan maata karsinassa.

”Kingi, hyss”, sanoin sille hieman toruvaan sävyyn päästyäni sen vierelle ja ruuna lopetti yllätyksekseni heti. Parin karsinan päässä sen sijaan Jadella oli ongelmia Piven kanssa. Kuulin selkeästi Jaden torut Pivelle, mutta ori ei siltikään lopettanut. Päätin mennä auttamaan, kunhan olin saanut Kingille satulan.

Satulan laitoista ei kuitenkaan tullut minullakaan mitään, sillä Kingi oli aivan liian korkea ja satula painoi todella paljon.

”Noel! Voitko tulla auttamaan?”, huusin tallityöntekijälle nojaten oveen satulan kanssa. Noel saapui heti ja otti satulan minulta kerrottuani ongelman.

”Jaa hoppaa”, hän sanoi nostaessaan satulan Kingille. Noel lähti karsinasta ja taputin sitä. Annoin Kingille vielä pienen herkun taskustani ja lähdin katsomaan Jadea. Järkytyksekseni hän melkein nyyhkytti karsinassa. Huomattuaan minut hän sanoi:

”Pive yritti näykkiä ja potkaistakin. Ja kun laitoin sille riimua se vain käänteli päätään”

”Pive”, toruin oria hieman järkyttyneenä. Se yritti näykkäistä minua mutta huitaisin sitä pienesti hanskallani.

”Sillä on huono päivä…”, huokasin. Kävin Jaden puolesta pyytämässä Jennin apuun ja sitten hommat alkoi sujua. Lähdin itse takaisin Kingin luo ja rapsutin sitä hetken. Sitten taas lähdin satulahuoneeseen hakemaan suitsia. Kingi oli kyllä todella nätisti tänään.

 

 

 

 

 

Okei, tuossa oli ensimmäinen osa tästä nelosesta. Loput kaksi tulee mahdollisimman pian kyllä :) Syy sille miksi hajotin tämän nelososan, oli se että muuten tämä yksi osa olisi sisältänyt lähemmäs 2000 sanaa xd Eli tästä samasta kohdasta jatkuu toisessa osassa ja siinä on kisat :D

Sanat: 1611