Moikka! Tää on nyt tän mun kirjotuskisan eka haaste, kiitos kaikille osallistujille!! <33 Kaikki tarkempi tieto löytyy täältä, jos joku ei tiiä mikä tää on!
Siis, mä julkasen joka kuun ekana päivänä (kello 11.00) tälläsen. Niissä mä kerron sen kuun haasteen ja mahdollisesti ne jotka ovat tippuneet.
Mukaan ei voi enää tulla (ellei siitä erikseen sovita ja jos tulee kesken, kaikista aiheista täytyy silti kirjoittaa)! Eli mukana on nyt Taco, Vikkeri, Salmonsnake, Linnea, Rare jääkarhu, Vilja, Linneaaqq, Sammal,Tähtikissa ja Anni! Ne on tän kisan kilpailijat nii kauan, kunnes tippuu/haluaa ite jättää kisan väliin!
Ja vielä nopeesti et miten tai mihin sun osallistumistekstin voi laittaa: Joko mulle sen kuukauden haastepostauksen kommenteissa, sähköpostilla (ne joilla se on) tai julkasemalla omaan blogiinsa (kerro mulle jos teet nii)! Ja jos laitat kommentteihin, mä en julkase sitä jos et haluu nii kerro seki siinä kommentissa! :)
Tän kuukauden kirjotusaihe on harrastukset! Saa liittyä mihin vaan harrastukseen! Aikaa kirjottaa on tää kuukausi, vika päivä julkasemiseen on 31.1! <3
Tähän loppuun vielä pahottelut sekavuudesta, ehkä nää vähä selkenee parin jälkee xd
Ja jos tulee kysyttävää nii saa millon vaa kysyä! Vastaan aina mahollisimman pian :)
Sammal
Uu hauskaa! Kysyisin, että oliko tässä mitään rajallista sanamäärää, että paljonko pitää vähintään kirjoittaa?
Tuuliturkki
Noo, mä voisin sanoo et vähintää 200 sanaa, se voi olla aika vähän mut haluun ottaa myös huomioon ne jotka saattaa kirjottaa esim lyhyen säetekstin yms :DD
Anni
Julkaisin äsken mun tammikuun tekstin blogiin, nimellä Kirjastokuitteja <3
Tuuliturkki
Okei, käyn lukee <3
Vikkeri
Mä julkaisin osallistumistekstin mun blogiin. https://tarinamaailma.blogaaja.fi/2024/01/31/islan-laavuretki/
Tuuliturkki
Aa joo, kävinki jo lukee sen:))
Vilja
Mun teksti on tossa alla 😊 Julkaisen blogissa luultavasti myöhemmin :)
***
Flyygelin koskettimien kevyt sointi kajahti korvissani aina joka kerta kun tulin tälle käytävälle. Lyhyelle, vaatimattomalle käytävälle, joka silti tuntui kuin toiselta kodilta. Sen seinät olivat harmaansiniset, ja niihin oli kiinnitetty erilaisia julisteita eri soittimista, ja hiljaista rumpujen pauketakin saattoi joskus kuulua käytävän perältä. Voisin vaikka vannoa, että musiikille on oma tuoksu, sillä tällä käytävällä tuoksui aina musiikki.
Suljin silmäni ja seisoin hetken käytävän päässä, miten tein aina kun luulin olevani yksin. En kuitenkaan ollut yksin, sillä kuulin kun pehmeä tytön ääni sanoi:
“Tää käytävä tosiaan on ihana.”
Säpsähdin hereille ja avasin silmäni. Siellä istui tyttö, jolla oli hyvin tummat piirteet ja iloinen hymy. Kävelin vähän nolona hänen vierelleen ja sanoin:
“Öh, hei. Kuka sä oot?”
“Lilja”, tyttö sanoi.
“Mä oon Viivi”, minä sanoin.
“Mitä soitinta sä soitat?” Lilja kysyi.
“Pianoa. Sä?”
“Pianoa myös”, hän virnisti.
Sitten olimme hiljaa. En kehdannut kysyä Liljalta, miksi hän oli täällä nyt, sillä nyt oli minun pianotuntini aika. Mutta jostain syystä, jota en ehkä itselleni halunnut myöntää, minä jopa halusin että Lilja pysyisi tässä niin kauan, että oma tuntini alkaisi. En vain tällä hetkellä osannut tehdä mitään muuta kuin istua.
“Muuten…” Lilja sanoi minuuttia vaille ikuisuuden jälkeen. “Onko sulla nyt pianotunti?”
“Joo”, sanoin.
“Koska mullakin on, ja aloin miettimään, että onko täällä useampi opettaja.”
“Ei tietääkseni”, sanoin ihmetellen. “Mun tunnin pitäis alkaa ihan parin minuutin päästä.”
“Niin munkin!” Lilja huudahti. “Kuka sun piano-opettaja on?”
“Sanja Vuori”, sanoin.
“Kuule, Viivi, meillä on saman opettajan tunti samaan aikaan”, Lilja sanoi.
Hän oli tuskin saanut lausettaan loppuun, kun Sanja kurkkasi luokkansa ovesta. “Moikka! Kumpis teistä olikaan tulossa tänne?”
“Molemmat… meillä on tunti samaan aikaan samalla opettajalla.”
“Voi hitto!” Sanja huudahti ja läimäisi heti käden suulle. “Anteeksi. Minulle on sattunut kyllä nyt aika paha virhe.”
“Ei mitään uutta”, kuiskasin Liljalle, ja hän nauroi vähän.
“Minun on kai pakko pitää teille yhteinen tunti”, Sanja sanoi ja viittoi meidät sisään. “Toivottavasti teitä ei haittaa – en ollenkaan tullut ajatelleeksi…”
“Ei haittaa”, Lilja sanoi ja hymyili.
Sanja penkoi nuottikaappiaan, ja silloin iski se kiusallinen hiljaisuus jota olin pelännyt. Tutkailin muka kiinnostuneena pianon koskettimia ja tunsin Liljan tuijotuksen selässäni. Vihasin olla hiljaa, joten käännyin Liljan puoleen ja sanoin ilman harkintaa:
“Sulla on kivat hiukset.”
EEEEEIIIII, kiljui pääni sisäinen ääni, mutta ulkoisesti yritin olla näyttämättä siltä (luultavasti tuloksettomasti). Liljan ilmettä oli sekunnin murto-osan ajan mahdoton tulkita, mutta sitten hän hymyili aurinkoisesti ja sanoi:
“Kiitos.”
Poskiani kuumotti. Paljon.
***
Tunti oli melkein lopussa, kun Sanja lähti vielä hakemaan kopiota sen biisin nuotista, jota soitimme. Silloin Lilja tuijotti minua silmiin ja sanoi:
“Sulla on kivat silmät.”
En tiennyt mitä minun olisi pitänyt tehdä, joten jäin vain tuijottamaan.
“Kirjota tähän sun numero”, Lilja sanoi ja antoi minulle ruutupaperista repäistyn lapun.
Kirjoitin numeroni tosi nopeasti (sanomatta vieläkään mitään) ja käsialasta sai juuri ja juuri selvää. Annoin sen Liljalle (eikä puhekykyni vieläkään ollut palannut), joka hymyili ja sanoi:
“Viestitellään.”
Sillä hetkellä olisin voinut tehdä mitä vain, mutta hassusti illalla sen pianokappaleen soitto oli aika vaikeaa, koska en osannut keskittyä siihen ollenkaan.