Pajunummen ponitalli; Osa 6

Heiijj! Tässä olis taas PP kutonen :DD Tää sijoittuu siihen elokuun aikaan, et on jo tosiaa vähä viileempi ja koulut on alkamassa. Ja tota julkasen muutaki kyllä, mut eka haluun PP:n ajantasalle nii nyt tulee hetki vaa tätä xd

 

Pajunummen ponitalli; Osa 6

Kahdestoista elokuuta, lauantai, 11.08
Viivi

Pyöräilin jo hiukan viileässä syysilmassa tallia kohti. Vedin samalla takin vetoketjua enemmän kiinni, ettei kylmä tuuli puhaltaisi suoraan kaulaani. Saavuin vihdoin tuttuun pihaan ja laitoin pyöräni pyörätelineeseen kiinni. Otin kypärän pois ja jätin sen roikkumaan pyöräni tankoon.

Minulla ei ollut tänään tuntia, mutta toinen aivan erityinen syy miksi olin tullut tallille: Tänään tänne tulisi neljä uutta hevosta! Yksi hevosista tulee vain tallipaikalle meille, mutta kolme tuntikäyttöön! Hevoset tosin tulisivat vasta yhden jälkeen, mutta sitä ennen ehtisin auttaa Inkaa laittamaan paikat kuntoon ja Eetu myös lupasi, että saan juoksuttaa paria hevosta jos haluan.

Astelin suoraan toimistoa kohti, mutta ennen sitä käännyin katsomaan taakseni. Siellä Saima juoksutti Vinhaa kentällä, niin kuin oli luvannut. Hymyilin sitä katsoessani. Vinha näytti niin virkeältä ja notkealta.

Toimistossa ei ollut yllätyksekseni ketään, ei edes Inkaa niinkuin yleensä. Päätin odottaa hetken, ja hän tulikin pian.

”Moi!”, tervehdin iloisesti ja hän kääntyi minua kohti.

”Ai hei! Sinä oletkin ajoissa!”, Inka naurahti.

”No mutta, hyvä vain. Mietin, että voisit ensin juoksuttaa Amiran, ja sitten tulla auttamaan minua päätalliin..?”, hän jatkoi kysyvällä äänellä ja nyökkäsin innoissani.

”Tuleeko tänne vielä muita tallilaisia auttamaan?”, kysyin vielä.

”Ainakin Sara ja Essi sanoi tulevansa. Ja Saima auttaa jos ehtii, hän hoitaa nyt yksityistallia. Eetu myös tulee tuntinsa jälkeen”. Nyökkäsin jälleen ja lähdin hakemaan Amiraa pihatosta laittaen samalla kypärää päähän. Otin sen riimun pihaton edessä olevasta koukusta ja avasin portin.

”Amira”, kutsuin tammaa pysähtyen ja viheltäen samalla. Se nosti päätään ja hörähti, mutta jatkoi maan tutkimista.

”Höpsö”, naurahdin ja astelin Amiraa kohti. Nyt se huokasi alistuneena ja otti pari askelta minua kohti. Kävelin sen vierelle ja laitoin riimun tamman päähän. Amira yritti hieman nostaa päätään, mutta lopulta onnistuin ja lähdin taluttamaan Amiraa pois pihatosta.

Portilla Amira säikähti jotain ja pomppasi hiukan sivulle. Suoraan jalkani päälle. Minulla oli paksut ratsastuskengät jalassa, mutta se silti sattui. Ähkäisin ja työnsin Amiraa kyljestä, jotta se tajuaisi siirtyä takaisin. Se nosti kaviotaan vähän ja vetäisin jalkani pois sen alta.

”Joo hieno tyttö”, kehuin sitä kuitenkin ja rapsutin sen harjan alta. Eihän Amira voinut nähdä mihin oli astunut ja muutenkin lähti mukaani hienosti.

Vein Amiran karsinaan sisälle ja laitoin sille suojat jalkoihin. Tarkistin myös kaviot, mutta niissä ei ollut mitään. Etsin juoksutusliinan satulahuoneesta ja lähdin kentälle Amiran kanssa.

Saima ja Vinha oli jo lopettelemassa, joten menin suoraan kentälle. Päästin liinan pitkäksi niin, että Amira oli kaviouralla ja maiskutin sen käyntiin. Itse kävelin keskellä sitä kentänpuolikasta ja tarkkailin tamman liikkeitä.

”Amira, ravi”, huikkasin hetken päästä. Arabi nosti lennokkaan ravin ja kulki kauniisti. Pian pyysin sen hidastamaan ja otin taskustani porkkananpalan sille.

”Tule vaan, saat ottaa”, kehotin sitä ja Amira tuli ympyrältä luokseni. Taputin sitä sen syödessä porkkanaa ja rapsutin isosti.

”Mahtava olet”. Jatkoimme taas ja tällä kertaa pyysin Amiraa ottamaan laukan. Pari kertaa pyydettyäni se nosti laukan ja teki pari ilopukkia kesken ympyrän. Hymyilin sille, koska oli mahtavaa nähdä Amiran nauttivan laukkaamisesta.

 

Vietyäni Amiran takaisin talliin, etsin Inkan. Hän oli jo siivonnut yhden karsinan ja aloitti nyt toista. Inka huomasi minut ja ohjeisti, että menisin ponitalliin, puhdistaisin sieltä kahdesta tyhjästä karsinasta likaiset kuivikekohdat pois ja vaihatisin tilalle uudet. Tein työtä käskettyä ja pian olimme yhteistuumin saanet kaikki karsinat puhtaiksi.

Pian huomasin tallipihalle nauraen kävelevät Essin ja Saran. Nostin kädet lanteilleni ja virnistin pää hiukan kallella kaksikon lähestyessä. He vilkuttivat minulle nähdessään minussa ja kun he olivat ihan lähellä, laskin käteni ja kävelin halaamaan Essiä. Hän oli paras kaverini ja olin totta puhuen ikävöinyt häntä jo. Essi, joka oli minua hiukan lyhyempi, halasi minua takasin. Jatkoimme kolmisten kävelyä toimistoon rupatellen kaikesta.

 

Yllätyin, sillä vielä ennen heppojen tuloa, tallille asteli peräkkäin Karoliina ja Jade.

”Aijaa, katsokaas keitä tänne tulee”, totesin Essille ja Saralle tiiraillen toimiston ikkunasta ulos ja nostin hieman kulmiani.

”Oho”, Sarakin sanoi epäileväisenä. Ei tänne olisi pitänyt tulla muita. Kaksikko tuli toimistoon ja asettui istumaan.

”Noniin, saatin apukäsiä! Hienoa! Hevosten pitäisi tulla puolen tunnin päästä, eli 13.00”, Inka kertoi.

”Tulkaa tuohon pihalle kun näätte traikut, nyt saatte vapaasti tehdä mitä haluatte”, hän vielä virnisti.

 

 

14.39
Jade

Kävelin suoraan päätalliin ja Paran karsinalle. Para oli edelleen sydämessäni ja tärkeä minulle, vaikka olinkin alkanut tutustua myös muihin hevosiin. Tamman turpa ilmestyä pian oven päälle, kun kutsuin sitä.

”Voi rakas..”, huokaisin. Paran pää ilmestyi nyt kokonaan viereeni ja halasin sitä. Tamma ei edes yrittänyt vetää itseään pois.

”Minulla on ollut ikävä sinua”, jatkoin, vaikka ei Para mitään ymmärtäisikään. Samassa tallin pääovelta kuului rysäys ja Para pakeni karsinan nurkkaan. Kukas muu sieltä astelikaan kuin Karoliina. Irvistin. Hän oli tehnyt äänen tahallaan, sen näki jo tytön asenteesta. Hän käveli suoraan minua kohti ja pysähtyi eteeni. Valmistauduin jo raivonpurkaukseen ja katsoin häntä tyynesti silmiin.

”Ihan totta Jade. Jättäisit tuon Paran vaan omaan arvoonsa ja keskittyisit oikeasti hyviin hevosiin. Ei siitä kuitenkaan mitään enää voi tulla”, Karoliina sylkäisi vihdoin halveksuvasti irvistellen samalla.

”Mitä se sinulle kuuluu kenestä hepasta tykkään?”, kysyin haastavasti.

”Paran kuuluisi lähteä. Tuon karsinapaikan voisi saada vaikka joku upea täysiverinen”, Karoliina sanoi ylimielisesti ja näytti jo unelmoivan täykkäristään.

”Para on täysiverinen”, sihahdin hampaideni välistä. Karoliina vilkaisi tammaa viereisessä karsinassa arvioivasti.

”Ei olisi tunnistanut”, Karoliina sanoi nenäänsä nyrpistäen. Puristin huuleni tiukasti yhteen, enkä enää pystynyt estämään silmäkulmastani pyrkiviä kyyneleitä. Juoksin Karoliinan ohi ullakolle vieville portaille ja kiipesin ne ylös. En katsonut taakseni ja ullakolle päästyäni painoin luukun kiinni. Istahdin vanhan heinäpaalin päälle ja hautasin kasvot käsiini. Olkapääni vavahtelivat nyyhkytykseni tahdissa. Olin täysin kyllästynyt Karoliinan jatkuvaan Parahaukkumiseen. En minäkään mitään kommentoinut Zaraa, hänen lempiponiaan.

Viimein pyyhin kyyneleet hihaani ja vilkaisin kelloa. 14.56. Pitäisi mennä ulos jo. Nousin huokaisten ylös ja kipusin portaat alas. Pihalla näin Essin, Viivin ja Karoliinan, mutta en vilkaissutkaan Karoliinaa.

Pian trailerit saapuivat. Into alkoi jo tarttua minuunkin. Ensimmäisessä oli kaksi ponia.

”Essi”, Inka huudahti ja vinkkasi tytön luokseen.

”Ota sinä tuo tummanruskea, se on Nana ja oikein kiltti”, hän ohjeisti. Essi otti ponin tottuneesti pois trailerista ja se alkoi heti katsella ympärilleen kiinnostuneena. Pienet silmät pyörivät ympyrää päässä ja se näytti hurjan söpöltä.

”Viivi”, Inka sanoi nyt. Viivi otti toisen ponin, Leijan, trailerista ja talutti sen ulos. Leija meinasi heti vetää päänsä nurmikolle, mutta Viivi nykäisi sen varmoin ottein pois sieltä.

”Viekää Leija ponitalliin ja Nana menee yksityistalliin”, kuulin Inkan äänen ja näin Saiman lähtevän auttamaan.

”Sitten Jade”, Inka sanoi vihdoin nimeni. Riensin hänen luokseen ja sain tehtäväkseni ottaa Lara-nimisen lämminverisen. Talutin sen ulos autosta ja ihastuin samantien sen väritykseen. Myös viereinen hevonen, Steppu, oli kaunis. Inka otti sen ja lähdimme taluttamaan niitä päätalliin. Lara käveli kiltisti vierelläni karsinalle asti. Päästin sen irti sinne ja taputin vielä. Mahtavia uusia hevosia!

 

 

 

 

 

Jooo tässä oli taas :’) Pahoittelut sekavuudesta ja joistaki huonosti kirjotetuista kohdista, tää ei ollu mun parhaimpia tarinoita 🥲

Sanat: 1115 (vaan)